Yhteispeli puuroa? Mimmutin 4 näkökulmaa, niin yhteispelisi paranee!

Yhteispeli koostuu monista elementeistä, enkä niitä kaikkea lähde tässä avaamaan organisaatioiden sisä- tai ulkopelistä. Pienet arjen teot muodostavat rutiinit ja ne taas muodostavat kulttuurin. Kiinnitimme niihin huomioita tai emme. Se mitä olemme tai ajattelemme, syntyy kun olemme yhdessä. Eli kokouksissa, jos mietimme virallisia yhteyksiä ja jätämme kahvikeskustelut pois. ME -tunne vahvistuu tai heikentyy kokouksissa ja tässä blogissa saat näkökulmaa, miten petrata edes hieman yhteispeliä, mikä taatusti parantaa ilmapiiriä ja tuo ainakin pieniä parannuksia toimintaan.

Yli 12 vuoden kokemus valmentajana työyhteisöissä on osoittanut, että työpaikoilla on monesti vain yksi tyyli ja tapa olla vuorovaikutuksissa toisten kanssa palavereissa. Tietty moodi. Ikään kuin autopilotti menisi päälle ja kaikki tietää, miten toimitaan. Johtajan monologi ja numeroiden läpikäynti, muut puhelimen ja läppärin takana. Näistähän on jo kirjoitettu pitkään.

Mitä pitäisi muuttaa? Monesti kuulee osallistujan kysyvän, että miksi meillä on tämä kokous? Koolle kutsuja voi joskus olla turhautunutkin, että eikö nämä ymmärrä, mutta tässä ollaan aivan oikeilla jäljillä! Mikä on tarkoituksemme, on ydin kysymys Näitä on kiteytetysti 4 erilaista: jakaa tietoa yhteisesti, analysoida, tehdä päätöksiä ja luoda/ideoida uutta, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Tämä voi kuulostaa itsestään selvyydelle, osalle ei. Jokaisella tiimillä on omat vahvuudet ja tiimit ovat hyvin erilaisia riippuen persoonista. Näin ollen tiimeillä saattaa mennä osassa näistä teemoista hyvinkin, osassa on vaikeuksia. Olennaista on, että kunkin neljän kulman johtaminen, puitteet, henki, valmistautuminen sekä seuranta on ja tulisi olla hieman erilaisia ja tasapainossa.

Riippuen palavereihin käytettävästä ajasta, on järkevää miettiä, montako ruutua ehditään käymään läpi vai keskitytäänkö yhteen. Jos on hieman enemmän aikaa, hyvin hitsautuneet porukat tai rutinoitunut kokouksen vetäjä voi juoksuttaa kaikki laatikot läpi kokouksessa, mutta silloin ei ymmärrettävästi voi olla kovin montaa teemaa agendalla. Tässä valossa on mielenkiintoista hämmästellä, mitä monella työpaikalla tapahtuu. Yksi puhuva pää pitää monologia numeroita ja muut kuuntelevat. Tuo ei kuulu itse asiassa mihinkään laatikkoon. Itse asiassa tuo tieto olisi monesti pitänyt olla luettavissa ennen kokousta jostain tietokannasta, jolloin olisi voitu alkaa keskustelemaan, mitä näistä ajatellaan, jotta päästään lopulta johtopäätöksiin.

Nämä 4 erilaista palaveritarvetta on sellainen kohta, mitä suosittelen pohtimaan. Jos kokousajat on lyhyitä, teemoita. Sanat luovat kulttuuria ja helpottavat ihmisiä orientoitumaan aiheeseen. Minulla on ollut ilo seurata useita yhteisöjä, jotka ovat ratkaisseet näitä hauskoilla tavoilla. Eri kokouksen tarkoitus, eri termi palaverilla. Samoin osassa on eri ympäristö. Samoin eri valmistautuminen. Vetäjän rooli erilainen ja joskus agenda voi olla kysymyksiäkin.

Pienetkin kehitysaskeleet näissä ulottuvuuksissa parantaa tunnetta MEistä. Vaikka johtaja nuijii päätöksen lopulta, muita on kuultu ja heillä on ollut valmisteleva ja ainakin aktiivinen rooli yhteispelissä. Kehittyminen vaatii oppimista ja se vaatii näkökulman muuttamista. Yhteinen ajattelu (dialogi) tuo tilaa näkökulmille. Perinteinen keskustelu yleensä tähtää niin rajusti ratkaisuun, että näkökulmia on monesti liian vähän tai saati tilaa pohtia toista näkökulmaa. Ja jolloin on jo kiire voittamaan keskustelua.

Tee kokeiluja kokouksiin ja ihmisesi kyllä kertovat, mitkä pienet kokeilut ja parannukset toimivat meillä ja mitkä ei. Ne mitkä toimivat, niitä pitää vaalia. Varjelee niitä hauraita uusia rutiineja, ettei vanha kulttuuri iske takaisin. Vaadi yhteispelin nimissä, vaikka kuinka muut olisivat epämukavuusalueella ja pelkäisivät heittää itsensä likoon, ottaa johtajuutta tai väistää kiireeseen vedoten. Heitä pelottaa, kun ei tiedä mitä toiset ajattelevat. Loukkaantuuko joku ajatuksistani vai mitähän tästä avoimesta yhteispelistä seuraa? Johtaja tietää kuitenkin, että pelkokin on kuin lihas ja sitä voi oppia hallitsemaan ja kohtaamaan tuota tunnetta. Jos yhdessä uskallatte kohdata epävarmuutta, kuinka vahvan se tekee teistä. Monesti työaiheet olevat helpompia näiden tunteiden jälkeen ja olette löytäneet parempia kysymyksiä ja näkökulmia. Yhteispeliä pitää siis harjoitella. Palaverit helpoin paikka vaikuttaa siihen. Ne vaikuttavat ajatteluumme, joka taas puheeseen ja toimintaan.

Mikäli tuntuu vaikealta saada tästä kiinni, suosittelemme käyttämään peilinä Mimmutti -Yhteispelin Testiä ™.

Kirjoittanut

Mikael Hirvi

040 721 5449

mikael.hirvi@mimmutti.com

Ota yhteyttä

Kaipaatko apua tai ideoita organisaatiosi suunnan hakemiseen? Lähetä viesti alla olevalla lomakkeella, niin voin tarjota vinkin tilanteeseen.